Ehdotonta parhautta on tavata tuttu ihminen sattumalta, täysin yllättäen. Kuulla hänen viimeiset kuulumiset ja kertoa omat tekemiset. Tapaaminen voi kestää vain hetken, mutta se riittää. Tässä lyhyessä hetkessä tärkeintä on toisen tunnistaminen ja pysähtyminen. Viesti on selvä, "ei olla nähty pitkään aikaan, mutta muistan sinut ja haluan pysähtyä luoksesi". Se mitä sanotaan ja mitä tietoa vaihdetaan, on kuitenkin loppujen lopuksi toissijaista. Olennaisenpaa on kohtaaminen ja pysähtyminen.
Ihminen haluaa tulla nähdyksi ja huomatuksi. Ja muistetuksi. Tieto, tai oikeastaan tunne, että jossain joku muistaa sinut, antaa toivoa ja voimaa. Minä toivonkin sinulle Ystäväni kaikkea hyvää ja toivon tapaavani ja kuulevani sinusta joskus vielä.
