MLL:n sivulla silmään pisti lause: "epätäydellisyys antaa elintilaa toisille". Vaikkakin teksti käsitteli vanhemmuutta ja siihen liittyvää riittämättömyyden tunnetta, se sopii hyväksi ohjeeksi myös työyhteisöihin.
Jokaisella on kokemuksia kaikki tietävästä työkaverista/kolleegasta. Asiasta kuin asiasta tietävän, joka jyrää omilla mielipiteillään ja toimintatavoillaan muut yhteisön jäsenet. Jokaisella on kokemuksia tuollaisen ihmisen aiheuttamasta turhautumisesta ja riittämättömyyden tunteesta. Onko siis kyse täydellisestä ihmisestä? Tuskin. Sellaista ei liene olemassakaan. Täydellisyyden tavoittelusta siinä vain on kyse.
Kuinka asiat menisivätkään jos yrittäisimme toimia lauseen, "epätäydellisyys antaa elintilaa toisille", mukaan? Jos täydellisyyden sijaan tavoittelisimme epätäydellisyyttä? Pyrkisimme olemaan täydellisen epätäydellisiä.
Täydellinen epätäydellisyys pohjautuu nöyrtymiseen ja heikkouden hyväksymiseen.
